Miksi syksy on kalustolle kuljetuskautta
Lokakuun puolivälissä kuvausreissut jatkuvat, mutta olosuhteet muuttuvat. Aamut ovat kosteita, ilma vaihtelee pakkasen ja plussan välillä, ja sadekuuroja tulee ilman varoitusta. Kamerarunko, objektiivit ja akut eivät pidä äkillisistä lämpötilanmuutoksista, ja suurin osa kuljetusvaurioista syntyy juuri näissä siirtymissä: autosta sisälle, kylmästä lämpimään, kentältä kotiin.
Olen opettanut kuljetukseen valmistautumista vuosia, ja yksinkertaisin havaintoni on tämä: kalusto ei yleensä rikkoudu itse kuvaustilanteessa vaan matkalla sinne ja takaisin. Siksi kuljetus ansaitsee oman rutiininsa, joka on yhtä selkeä kuin päivittäiset tarkistukset. Tässä kirjoituksessa käyn läpi, mitä teen itse ennen syysreissua ja mitä suosittelen sinun tekevän.
Tarkoitus ei ole ostaa kalliita erikoisvarusteita. Useimmiten riittää kunnolliset kuljetuskotelot, muutama kuivausta varten varattu tarvike ja lista, jonka käyt läpi samassa järjestyksessä joka kerta.
Kosteus on hitaampi vihollinen kuin isku
Isku näkyy heti, kosteus vasta myöhemmin. Kun kylmä kamera tuodaan lämpimään tilaan, ilman vesihöyry tiivistyy laitteen pinnoille ja mahdollisesti sisälle. Objektiivin linssi huurtuu, ja liittimiin voi jäädä kosteutta, joka alkaa vähitellen vaikuttaa kontakteihin. Tämä on yleisin syksyn ongelma, ja siihen on olemassa kotikäyttöön sopiva ratkaisu.
Jätä kalusto suljettuun koteloon, kun tulet kylmästä sisälle, ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön rauhassa useita tunteja. Kotelo toimii puskurina: sen sisällä lämpötila muuttuu hitaasti, ja tiivistyminen osuu koteloon eikä laitteisiin. Avaa kotelo vasta, kun se tuntuu ulkopuolelta huoneenlämpöiseltä.
Kosteudenimeytyviä pusseja kannattaa pitää koteloissa, mutta ne eivät korvaa kärsivällisyyttä. Vaihda ne ohjeiden mukaan äläkä kuivata niitä keinotekoisesti lämpöpatterin päällä, koska se voi vahingoittaa sekä pussia että koteloa. Jos epäilet, että kosteutta on päässyt laitteen sisään, älä käynnistä sitä. Se on tilanne, jossa ohjaat laitteen valtuutettuun huoltoon.
- Anna kylmän kaluston lämmetä suljetussa kotelossa
- Älä avaa koteloa heti sisälle tultuasi
- Pidä kuivausainepussit koteloissa ja vaihda ne ajallaan
- Epäilytti sisäinen kosteus: älä käynnistä laitetta
Pakkaaminen koteloon järjestyksessä
Hyvä pakkaus noudattaa samaa järjestystä joka kerta, koska silloin huomaat heti, jos jokin puuttuu. Aloitan raskaimmasta: kamerarunko menee koteloon ensin, runko pohja alaspäin, ja suojus on paikallaan kennon edessä. Objektiivit asetetaan omiin lokeroihinsa takakorkki kiinni ja etukorkki paikallaan, ja jokaisen polttoväli ja numero on helppo nähdä.
Akut pakataan erilleen rungosta, napojen suojukset paikallaan, ja täydet ja tyhjät akut pidetään eri lokerossa. Merkitse tyhjät selvästi, ettet vahingossa lähde kuvaamaan puolityhjällä. Muistikortit omaan koteloonsa, joka on sulkeutuva ja kuiva, ja varakortit erikseen niiltä, joilla on jo kuvamateriaalia.
Kaapelit kelataan löysästi ja ne asetetaan kotelon yläosaan, ei painavien osien alle. Liian tiukka kelaus rasittaa johtoa ja liitintä. Jos kotelossa on lokeroiden välissä tyhjää tilaa, täytä se vaahtomuovilla tai pehmustetulla väliseinällä. Kaluston ei pidä liikkua kotelossa, kun sitä kallistetaan, mutta sen ei myöskään pidä olla puristuksissa.
- Raskain ensin, kevyet päälle
- Korkit ja suojukset aina paikoilleen
- Täydet ja tyhjät akut eri lokeroihin
- Kaapelit löysästi kelattuna yläosaan
Suojaus iskuilta matkan aikana
Kuljetuskotelo on tärkeä, mutta sen sisällä oleva pehmuste ratkaisee, miten hyvin laitteet kestävät kolhut. Tarkista syksyn alussa, että vaahtomuovi ei ole painunut kasaan tai irronnut reunoilta. Pehmuste, joka on menettänyt joustonsa, ei enää vaimenna iskua, vaikka kotelo näyttäisi ulkoapäin kunnossa.
Autossa kotelo kuuluu lattialle tai istuimelle kiinnitettynä, ei takakontin vapaaseen liikkeeseen. Jarrutuksessa kotelo liikkuu, ja kovakuoriset kotelot voivat kolhia toisiaan ja kalustoa. Julkisissa kulkuneuvoissa pidä kamerakotelo mieluummin sylissä tai jalkojen välissä kuin käytävällä, ja älä pinoa muita kasseja sen päälle.
Jos kuljetat jalustaa tai valaisimia samassa autossa, pakkaa ne omiin pehmustettuihin laukkuihinsa. Jalustan jalka tai valaisimen metalliosa voi osua koteloon pienestäkin liikkeestä. Tarkista kotelon lukot ja saranat aina ennen lähtöä, koska niitä ei yleensä huomaa katsoa, kunnes ne pettävät.
Lähtötarkistus listan avulla
Lähtötarkistus kestää muutaman minuutin, ja se säästää monta ikävää yllätystä paikan päällä. Käytän aina samaa paperilistaa, ja suosittelen sinua tekemään oman. Lista kannattaa pitää kotelossa kannen sisäpuolella, jolloin se on aina mukana ja käsillä.
Käy läpi ensin runko: onko se puhdas, ovatko liitäntäsuojukset paikallaan, ja onko muistikortti paikalla ja tyhjennetty. Sitten objektiivit ja korkit, akkujen lataustila, varaakut ja laturi. Kaapelit: onko jokaisen liitin ehjä ja onko mukana kaikki tarvittavat pituudet. Lopuksi merkitse huoltopäiväkirjaan, mitä olet viemässä ja missä kunnossa se oli lähtiessä.
Päiväkirjamerkintä on tärkeä myös paluulla. Kun kotona tarkistat laitteet uudelleen samalla listalla, näet heti, onko jokin muuttunut matkan aikana. Naarmu, löystynyt liitin tai kostea pehmuste on helppo yhdistää reissuun, kun lähtötila on kirjattu. Se erottaa kokeneen käyttäjän aloittelijasta enemmän kuin kalliit laitteet.
- Runko, suojukset ja muistikortit
- Objektiivit ja korkit
- Akut, varaakut ja laturi
- Kaapelit ja liittimet
- Merkintä huoltopäiväkirjaan
Mitä et korjaa itse reissun jälkeen
Paluumatkan jälkeen löytyy joskus vaurioita, ja on tärkeää tietää, mihin omatoiminen huolto riittää. Pintapuhdistus, korkkien vaihtaminen, kaapelin vaihto ehjään ja akkujen tarkistus kuuluvat sinulle. Samoin kuivaus ja ilmanvaihto, jos kotelo on kastunut mutta laitteisiin ei ole päässyt vettä.
Sen sijaan runkoon tai objektiiviin päässyt kosteus, sisällä kolisevat osat, kennon suojan alle jääneet roskat, taipunut liitin tai kaatumisen jälkeen jäykistynyt tarkennusrengas ovat valtuutetun huollon asioita. Niiden avaaminen tai kokeileminen itse voi pahentaa vauriota ja mitätöidä takuun.
Kirjoita havainto huoltopäiväkirjaan, ota laitteesta kuva ja ota yhteyttä huoltoon. Selkeä kuvaus siitä, mitä tapahtui ja milloin, nopeuttaa korjausta. Tämä raja on kurssillamme yksi tärkeimmistä: oppiminen ei tarkoita kaiken tekemistä itse, vaan sen tietämistä, milloin lopetetaan.
