Pekka tuli kurssille syysilta-aikaan
Pekka otti minuun yhteyttä alkusyksystä. Hän kuvaa harrastuspohjalta paikallisten yhdistysten tilaisuuksia ja tekee niistä lyhyitä tallenteita. Kalusto oli pieni: yksi kamera, kaksi objektiivia, muutama akku ja laukullinen kaapeleita. Hän kertoi, ettei ollut koskaan oikein miettinyt, miten kalustoa pitäisi tarkistaa. Kamera oli aina ollut laukussa valmiina, ja niin hän oletti sen olevan myös toimintakunnossa.
Kerroin hänelle, että tämä on yleisin lähtötilanne. Kalusto toimii monta kertaa peräkkäin, ja juuri siksi tarkistuksista tulee helposti ohitettava vaihe. Sovimme, että käymme yhdessä läpi hänen oman kameransa ja kirjaamme ylös, mitä hän tekee ennen kuvauspäivää ja sen jälkeen. Lista jäi hyvin lyhyeksi, ja se kertoi jo paljon.
Mitä keikalla tapahtui
Pekka kertoi keikasta, joka oli syksyn ensimmäinen isompi tilaisuus. Hän saapui paikalle hyvissä ajoin, pystytti jalustan ja asetti kameran. Vasta kun yleisö alkoi tulla saliin, hän yritti aloittaa koekuvauksen ja huomasi, että kamera ilmoitti muistikortin virheestä. Varakorttia hänellä ei ollut mukana, koska hän oli ottanut sen pois edellisellä kerralla eikä ollut palauttanut laukkuun.
Hän sai lopulta tilaisuuden talteen pyytämällä lainaksi toisen kortin järjestäjältä, mutta alku jäi kuvaamatta ja stressi oli kova. Jälkikäteen selvisi, että kortti oli yksinkertaisesti jäänyt alustamatta oikeassa muodossa kamerassa, joka oli ollut välillä toisessa käytössä. Mikään laite ei ollut rikki. Kyse oli asetuksesta, jonka olisi huomannut kotona kahdessa minuutissa.
Päivittäinen tarkistus rakennettiin hänen omaan työhönsä
Emme ottaneet käyttöön pitkää yleislistaa, vaan rakensimme Pekan omista tilanteista lyhyen rutiinin. Hän käy kameran läpi kotona edellisenä iltana: runko ja liitännät silmämääräisesti, muistikortti kamerassa ja tilaa riittävästi, asetukset kuten tallennusmuoto ja kuvanopeus oikein sekä päivämäärä ja kello kohdallaan. Samat kohdat hän käy läpi vielä kuvauspaikalla ennen ensimmäistä koetallennetta.
Tärkeintä oli järjestys. Kun tarkistus tehdään aina samassa järjestyksessä, mikään ei jää väliin, vaikka kiire olisi. Pekka kirjoitti listan paperille ja kiinnitti sen kameralaukun kanteen. Hän sanoi, että konkreettinen lista tuntui aluksi turhan yksinkertaiselta, mutta juuri yksinkertaisuuden takia sitä on helppo noudattaa.
- Rungon ja liitäntöjen silmämääräinen tarkistus
- Muistikortin tila, alustus ja varakortti laukussa
- Tallennusmuoto, kuvanopeus ja kello
- Koetallenne ennen varsinaista kuvausta
Kuvauksen jälkeinen tarkistus unohtuu useimmin
Kun pääsimme käymään läpi päivän päättymistä, Pekka myönsi, ettei hän yleensä tehnyt mitään muuta kuin pakkasi kamerat laukkuun. Kerroin, että jälkitarkistus on yhtä tärkeä kuin ennakkotarkistus. Siinä kortti poistetaan ja tallenteet siirretään, runko katsotaan läpi mahdollisten kolhujen ja kosteuden varalta ja mahdolliset huomiot kirjataan ylös.
Pekka alkoi merkitä jokaisen keikan jälkeen paperiin kolme asiaa: mitä kuvattiin, oliko jotain epätavallista ja mitä pitää tehdä ennen seuraavaa kertaa. Muutaman viikon jälkeen hänellä oli jo selkeä kuva siitä, mitkä asiat toistuvat. Tämä on myös pohja huoltopäiväkirjalle, jota käymme kurssilla läpi omana kokonaisuutenaan.
Missä oma tarkistus loppuu
Yksi asia, jonka halusin Pekalle selväksi: päivittäinen tarkistus on käyttäjän omaa huoltoa, ei korjaamista. Jos kamera ilmoittaa toistuvasti virheestä, vaikka kortti on kunnossa ja asetukset oikein, tai jos runko tuntuu löysältä tai liitännässä on vaurio, laite ei kuulu itse avattavaksi. Silloin se ohjataan valtuutettuun huoltoon, ja huoltopäiväkirjaan kirjataan, mitä havaittiin ja milloin.
Pekka piti tästä rajasta. Hän sanoi, että hänelle oli ollut epäselvää, mitä kuuluu tehdä itse ja mitä ei. Nyt hän tietää, että tarkistaminen, puhdistaminen ohjeiden mukaan ja tallentaminen ovat hänen vastuullaan, kun taas sisäpuoliset toimenpiteet jätetään ammattilaisille.
Mitä Pekka kertoo nyt
Seuraavilla keikoilla Pekka on tehnyt tarkistuksen joka kerta, eikä sama ongelma ole toistunut. Hän kertoi huomanneensa myös pienempiä asioita ajoissa: yhden löysälle jääneen liittimen ja akun, joka ei pitänyt latausta entiseen tapaan. Kumpikin korjaantui helposti, koska asia huomattiin kotona eikä keskellä tilaisuutta.
Hän kuvaa asian niin, että kuvausten alussa on nykyään vähemmän jännitystä. Kalusto ei ole muuttunut miksikään, mutta hän tietää, missä tilassa se on. Se riittää hänelle. Kerron tämän tarinan siksi, että sama rutiini toimii pienellä kalustolla yhtä hyvin kuin suuremmalla.
