Tarkastus alkaa kaapelikorin tyhjentämisestä
Kun kuvauspäivä on ohi, en pakkaa kaapeleita suoraan takaisin laatikkoon. Vien korin työpöydälle, levitän kaapelit riviin tyypin mukaan ja aloitan tarkastuksen vasta, kun kaikki on näkyvillä. Tämä vie muutaman minuutin, mutta säästää myöhemmin turhalta arvailulta, minkä kaapelin kanssa oli ongelmia ja missä kohdassa päivää ne ilmenivät.
Pöydälle nostan ensin videokaapelit, sitten virtajohdot ja viimeisenä jatkojohdot ja pienet adapterit. Jokaisella ryhmällä on oma paikkansa, jotta tarkastus etenee aina samassa järjestyksessä. Sama rutiini auttaa myös kurssilaisia: kun järjestys on tuttu, ei jää huomaamatta sitä yhtä kaapelia, joka on ollut pohjalla muiden alla.
Syksyllä kuvaukset siirtyvät usein sisätiloihin ja kylmästä lämpimään kuljettaminen lisää kosteutta. Siksi kosketan kaapelin pintaa jo tässä vaiheessa kädellä ja tunnen, onko se kostea tai jäykistynyt. Kostean kaapelin annan kuivua huoneenlämmössä ennen kuin kelaan sen kasaan.
- Levitä kaapelit tyypeittäin riviin ennen tarkastusta
- Tarkastele aina samassa järjestyksessä
- Tunnustele pintaa kosteuden ja jäykkyyden varalta
Mitä katson liittimistä ja pistokkeista
Liittimet kuluvat ensimmäisenä, koska ne otetaan kiinni ja irrotetaan useimmin. Katson jokaisen liittimen valoa vasten: onko metallikärki naarmuuntunut, vääntynyt tai värjäytynyt, ja istuuko suojus tiukasti paikallaan. Lukittuvissa liittimissä kokeilen, että lukitus kiertyy ja pitää, eikä jää löysäksi.
Pistokkeiden sisälle en työnnä mitään välineitä. Jos sisällä näkyy likaa, puhallan sen pois kevyesti ja jätän asian siihen. Jos kosketinpinnoissa on hapettumaa tai liitin tuntuu heiluvan, kaapeli ei ole enää luotettava, ja merkitsen sen huoltopäiväkirjaan sivuun otettavaksi.
Huomaan usein, että ongelma ei olekaan kaapelissa vaan kameran tai monitorin liitäntäpaikassa. Silloin lopetan omatoimisen tarkastuksen ja ohjaan laitteen valtuutetulle huollolle. Liitäntäpaikan sisälle ei kuulu koskea, eikä sitä korjata kotikonstein.
- Tarkista kärjet, suojukset ja lukitukset valoa vasten
- Älä työnnä välineitä liittimen sisään
- Epäilyttävä liitäntäpaikka ohjataan valtuutettuun huoltoon
Kaapelin runko ja eristeet sormin läpi
Kaapelin pituuden käyn läpi liu'uttamalla sen kevyesti kämmenen ja sormien välistä. Sormet löytävät sen, mitä silmä ei huomaa: paikallisen paksuuntuman, litistyneen kohdan tai kohdan, jossa eriste tuntuu pehmeämmältä. Erityisesti liittimen vierestä, jossa kaapeli taipuu eniten, katson kaksi kertaa.
Näkyvä halkeama eristeessä, paljas johdin tai kuoren alta pilkottava punos on selvä merkki: virtajohto lähtee heti pois käytöstä, eikä sitä teipata. Teippaus kyllä peittää vian, mutta ei korjaa sitä, ja virtajohdossa se on turvallisuusriski. Videokaapelin kohdalla vika voi näkyä vasta ajoittaisena kuvan katkeamisena.
Pidän pientä listaa löydöksistä mukana pöydällä. Kirjaan kaapelin tunnuksen, havainnon ja päätöksen: jatkoon, tarkkailuun tai pois. Näin sama kaapeli ei ala tuntua epäilyttävältä vasta kuvauksen kesken, kun aikaa ei ole selvittää syytä.
- Liu'uta kaapeli sormien välistä ja tunnustele
- Vaurioitunut virtajohto poistetaan käytöstä, ei teipata
- Kirjaa havainto ja päätös jokaisesta kaapelista
Kelaus, joka ei vääntele kaapelia
Kelaustavalla on suurempi merkitys kuin luulisi. Kun kaapeli kierretään tiukalle ja kierre jää sisään, sisäjohtimet joutuvat jatkuvaan kiertymään. Siksi käytän vuorotellen suuntaa: yksi silmukka ylöspäin ja seuraava alaspäin, jolloin kaapeli asettuu luonnostaan eikä pyri kiertymään käsiin.
Silmukan koon pidän kämmenen ja kyynärvarren väliltä sopivana, ei liian pienenä. Liittimet jätän ulkopuolelle ja kiinnitän kasan tarralla tai pehmeällä nauhalla, joka ei purista. Muovikaapelisidettä en käytä, koska se voi puristaa eristettä ja jäädä vaivihkaa kuluttamaan samaa kohtaa.
Paksummat kaapelit vaativat isomman silmukan kuin ohuet. Jos silmukka tuntuu pakotetulta, se on liian pieni. Kokeile kotona: päästä irti ja katso, aukeaako kasa rauhallisesti. Jos aukeaa, kelaustapa on kunnossa.
- Vuorottele silmukoiden suuntaa, älä kierrä samaan suuntaan
- Älä käytä tiukkaa muovisidettä
- Isompi kaapeli tarvitsee isomman silmukan
Säilytys ja merkintä, jotta seuraava kerta on helpompi
Kelatut kaapelit menevät koriin tai kotelon lokeroon tyypeittäin. Raskaammat virtajohdot alimmaiseksi ja herkemmät videokaapelit päälle, jotta liittimet eivät joudu painon alle. Kuivan ja huoneenlämpöisen paikan valitsen aina, ja pidän kaapelit erillään terävistä esineistä ja kosteista kankaista.
Jokaisen kaapelin päähän laitan pienen värillisen merkin tai nauhan, josta tunnistan pituuden ja käyttötarkoituksen. Näin etsiminen kuvauspaikalla on nopeaa, eikä tarvitse vetää koko vyyhtiä auki löytääkseen oikeaa. Merkintä helpottaa myös huoltopäiväkirjan pitoa, kun kaapeleilla on pysyvät tunnukset.
Kerran vuoden vaihtuessa ja ainakin kerran syksyn kuluessa käyn koko kaapelivaraston läpi samalla tavalla. Käyttämättömätkin kaapelit voivat kuivua ja jäykistyä, joten varastossa makaaminen ei ole takuu kunnosta.
- Raskaat virtajohdot alas, videokaapelit päälle
- Merkitse pituus ja käyttötarkoitus pysyvästi
- Käy koko varasto läpi säännöllisesti
