Mitä päiväkirjalla oikeastaan ratkaistaan
Moni aloittaa huoltopäiväkirjan innolla ja hylkää sen kolmen viikon kuluttua, koska se ei vastaa mihinkään todelliseen tarpeeseen. Ennen kuin avaat taulukon tai ostat vihkon, kysy itseltäsi, mitä haluat päiväkirjan avulla tietää. Haluatko nähdä, milloin objektiivi on viimeksi puhdistettu, kuinka monta kertaa akku on ladattu vai kenen käsissä kamera oli, kun vika ilmeni?
Pienessä tuotantotiimissä päiväkirja on ennen kaikkea muistin jatke. Kun kaksi ihmistä käyttää samaa kalustoa, kukaan ei muista jälkikäteen, kumpi tarkisti kaapelit ja kumpi vain oletti niiden olevan kunnossa. Kirjaus poistaa arvailun ja antaa kysymykseen vastauksen kymmenessä sekunnissa.
Harrastajalle päiväkirja on usein lähinnä tapa huomata kulumisen suunta. Jos sama liitin pitää kolmatta kertaa kääntää oikeaan asentoon, merkintä paljastaa kuvion, jota ei muuten huomaisi. Päätä siis ensin tarkoitus, vasta sitten muoto.
- Mitä asiaa haluat jälkikäteen pystyä selvittämään?
- Kuka kalustoa käyttää ja kenen pitää nähdä merkinnät?
- Riittääkö kevyt lista vai tarvitaanko laitekohtaiset sivut?
Kirjaa vain se, mikä kannattaa kirjata
Liian yksityiskohtainen päiväkirja kuolee täyttämisen vaivaan. Hyvä rivi sisältää päivän, laitteen nimen tai tunnuksen, tehdyn toimenpiteen ja havainnon. Jos jokaiseen riviin pitää kirjoittaa kolme lausetta, merkinnät jäävät tekemättä juuri silloin, kun kuvauspäivä venyy ja kiire on suurin.
Havainto on rivin arvokkain osa. Sana kunnossa kertoo vähän, mutta merkintä muistikorttipaikan luukku jäykkä, puhallettu puhtaaksi kertoo, mitä tehtiin ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla. Opeta itsesi kirjoittamaan havainto lyhyesti mutta konkreettisesti.
Erota myös rutiinitarkistus poikkeamasta. Päivittäisestä tarkistuksesta riittää rasti ruutuun, mutta poikkeama saa oman rivinsä ja selityksen. Näin päiväkirjasta näkee yhdellä silmäyksellä, milloin jokin muuttui, eikä oleellinen huku kymmenien samanlaisten merkintöjen joukkoon.
- Päivämäärä ja laite
- Tehty toimenpide
- Havainto omin sanoin
- Kuka teki
Paperi vai tiedosto: mikä sopii työtapaasi
Paperinen vihko on nopea, eikä se tarvitse akkua tai verkkoyhteyttä. Se sopii laukkuun, kuljetuskoteloon ja kuvauspaikalle. Heikkous on haettavuus: jos haluat löytää kaikki yhden objektiivin merkinnät kahden vuoden ajalta, selaat sivuja käsin.
Tiedosto, vaikkapa yksinkertainen taulukko, taas mahdollistaa suodatuksen ja yhteisen käytön, mutta sen täyttäminen vaatii, että laite on käden ulottuvilla juuri kuvauksen jälkeen. Moni päätyy yhdistelmään: kenttämerkinnät vihkoon ja viikoittainen siirto taulukkoon.
Älä valitse työkalua sen mukaan, mikä näyttää ammattimaisimmalta. Valitse se, jonka todella täytät kiireisenäkin päivänä. Kokeile valintaasi kuukausi, ja jos merkinnät alkavat jäädä väliin, vaihda tapaa ennen kuin tapa vaihtuu itsestään.
Perusvianetsinnän lista: mitä käyt läpi ensin
Kun laite käyttäytyy oudosti, ensimmäinen vaisto on usein vaihtaa asetuksia ja kokeilla kaikkea yhtä aikaa. Lista pakottaa järjestykseen. Aloita yksinkertaisimmasta: onko akku ladattu ja kunnolla paikallaan, onko muistikortti oikein kiinni, onko kaapeli molemmista päistä tiukasti liitännässä.
Vaihda yksi asia kerrallaan ja kirjaa tulos. Jos kuva puuttuu ulostulosta, kokeile toista kaapelia ennen kuin epäilet runkoa. Jos kortti ei lue, kokeile toista korttia samassa paikassa ja sitten samaa korttia toisessa laitteessa. Näin rajaat vian pienempään alueeseen ilman, että avaat mitään.
Hyvä lista päättyy aina kysymykseen, onko vika löytynyt vai onko aika lopettaa. Perusvianetsintä ei ole arvuuttelua loputtomiin. Jos kolme yksinkertaista tarkistusta ei auta, listan viimeinen rivi on päätös, ei uusi kokeilu.
- Virta: akku, laturi, virtajohto
- Tallennus: kortti, paikka, muotoilu
- Liitännät: kaapeli, liitin, portti
- Asetukset: palauta tunnettu perustila
Milloin laite menee valtuutettuun huoltoon
Omatoiminen huolto kattaa tarkistukset, puhdistuksen valmistajan ohjeiden mukaan ja yksinkertaisen vianrajauksen. Kaikki, mikä vaatii rungon avaamista, sisäosiin koskemista tai suojaosien irrottamista, kuuluu valtuutetulle huollolle. Rajan ylittäminen voi pahentaa vikaa ja vaikuttaa takuuseen.
Tunnista varoitusmerkit: kosteus rungon sisällä, kennon alueella näkyvä lika tai naarmu, ääni objektiivin sisältä, akun turpoaminen tai kuumeneminen, palaneen haju. Näissä tilanteissa laite sammutetaan, akku irrotetaan ja kirjataan, mitä tapahtui juuri ennen vikaa.
Päiväkirja on tässä kohtaa hyödyllisin. Kun voit kertoa huollolle, milloin vika ilmeni, mitä olit tehnyt ja mitä jo kokeilit, korjaaja pääsee asiaan nopeammin. Selkeä kuvaus säästää aikaa ja usein myös kustannuksia.
- Älä avaa runkoa tai objektiivia itse
- Turvonnut akku pois käytöstä heti
- Kirjaa oireet ja jo tehdyt toimet
Kysymykset, jotka kannattaa käydä läpi ennen päätöstä
Kun olet lukenut tähän asti, käy omat vastauksesi läpi kerran rauhassa. Kuka täyttää päiväkirjan ja milloin? Missä se säilytetään niin, että se on mukana silloin kun kalusto on? Mitkä kolme tarkistusta tehdään aina ennen kuvausta ja mitkä vasta jälkeenpäin?
Mieti myös, mikä on oma rajasi. Kirjoita lyhyt lista tilanteista, joissa laite menee huoltoon eikä sitä yritetä korjata itse. Kun raja on kirjattu etukäteen, kiireessä ei tarvitse päättää uudelleen, uskaltaako vielä yrittää.
Lopuksi valitse yksi laite ja aloita siitä. Kokonaisen kalustoluettelon täyttäminen yhdellä kertaa tyrehdyttää innon. Yksi kamera, yksi vihko ja kuukausi käyttöä kertovat enemmän kuin viikon suunnittelu.
