Kiireinen lähtö ja puuttuva akku
Sanna kävi kurssillamme keväällä ja palasi syksyn alussa kertomaan, mitä hänelle oli sattunut. Hän kuvasi pienen järjestön tapahtumaa Kuopion lähikunnassa, ja lähtö oli venynyt. Kamera, kaksi objektiivia ja äänitysvälineet menivät kassiin sitä mukaa kuin ne osuivat käteen, eikä mikään ollut omalla paikallaan.
Perillä selvisi, että varaakku oli jäänyt laturiin keittiön pöydälle. Lisäksi yksi muistikortti oli edelleen edellisen keikan materiaalista täynnä. Kuvaus onnistui lopulta yhdellä akulla ja lainatulla kortilla, mutta Sanna sanoi jännittäneensä koko illan, riittääkö virta loppuun asti.
Hän ei kertonut tarinaa valittaakseen. Hän halusi tietää, miten tilanteen saisi pysymään kurissa ilman, että pakkaamiseen kuluu tunti. Sen kysymyksen ympärille rakensimme seuraavan harjoituksen, ja juuri tästä kuljetukseen valmistautumisessa on kyse.
Mitä kotelossa piti muuttaa
Kävimme Sannan kanssa läpi hänen kalustonsa kodin työpöydällä. Kamera ja objektiivit olivat olleet reppuna kulkevassa kassissa ilman omia lokeroita, joten ne hankasivat toisiaan koko matkan. Ensimmäinen muutos oli yksinkertainen: jokaiselle laitteelle oma paikka vaahtomuovipehmusteen sisällä, ja raskaat osat pohjalle.
Objektiivien takakannet ja etulinssien suojat tulivat aina paikoilleen ennen koteloon laittamista. Kaapelit Sanna kelasi löysästi, ei tiukalle kierteelle, jotta liittimet ja johdon sisus eivät rasitu. Jokainen kaapeli sai oman pussinsa, ja pienet tarvikkeet kuten kortinlukija ja varakorttien kotelo menivät omaan lokeroonsa kannen alle.
Tärkeintä oli, että kotelon sisältö näkyy yhdellä silmäyksellä. Kun avaat kannen ja kaikki on tutuilla paikoillaan, puuttuva esine huomataan heti, ei vasta kuvauspaikalla.
- Raskaat osat pohjalle, kevyet päälle
- Etulinssin suojat ja takakannet aina kiinni
- Kaapelit löysälle kelalle, ei tiukalle
- Pienet tarvikkeet omaan lokeroon
Kosteus ja isku: kaksi vihollista matkalla
Syksyllä kosteus on kuljetuksessa suurempi riski kuin moni arvaa. Kylmästä autosta lämpimään sisätilaan siirtyvä kalusto voi huurtua, ja huurre tiivistyy helposti objektiivin sisäpinnoille tai liitosten lähelle. Sanna oli aiemmin avannut kotelon heti sisällä, ja linssit olivat huurussa vartin verran.
Nyt hän jättää kotelon kiinni ensimmäiseksi puoleksi tunniksi, jotta lämpötila tasaantuu hitaasti. Koteloon hän laittaa pieniä kosteudenpoistopusseja, ja sadepäivänä koko kotelo kulkee vielä erillisessä muovipussissa. Näin kosteus ei pääse ulkopinnalta mukaan sisälle, kun kansi avataan.
Iskujen osalta sääntö on sama kuin pehmusteissa: kalusto ei saa liikkua kotelossa. Jos laite heiluu, pehmuste on väärin asetettu tai liian väljä. Kotelon kantaminen myös kannattaa tehdä niin, että se on pystyasennossa ja pehmusteet kantavat painoa, eikä kamera roiku pelkän remmin varassa.
Lähtötarkistuslista käytännössä
Sannan tärkein muutos oli yksisivuinen lähtötarkistuslista, jonka hän tulosti ja laminoi kotelon kanteen. Lista on kirjoitettu hänen omilla sanoillaan, ei kopioitu mistään. Siinä kulkee järjestys: ensin virtalähteet, sitten tallennus, sen jälkeen optiikka ja viimeiseksi kaapelit ja pienet tarvikkeet.
Hän käy listan läpi ääneen ja merkitsee rastin kynällä, joka roikkuu naruna kannessa. Ennen lähtöä hän tarkistaa, että akut ovat ladattuja ja merkitty, että muistikortit on tyhjennetty ja varmuuskopioitu, ja että objektiivit ovat puhtaita ilman, että niihin on koskettu ohjeiden vastaisesti. Tarkistus kestää noin kymmenen minuuttia.
Lista palvelee myös paluumatkalla. Kun palaat kuvauksesta, kotelo pakataan samassa järjestyksessä, ja huomaat heti, jos jokin on jäänyt paikkaan. Sanna kertoi, että hänen ei tarvitse enää muistaa mitään ulkoa, koska muisti on paperilla.
- Virta: akut ladattu ja merkitty
- Tallennus: kortit tyhjät ja varmuuskopioidut
- Optiikka: suojat paikoillaan
- Kaapelit ja pienet tarvikkeet mukana
Mitä listalle ei kuulu
Kurssilla painotamme rajaa tavallisen huollon ja korjauksen välillä. Lähtötarkistus on kuljetukseen valmistautumista, ei laitteen avaamista tai säätämistä. Jos tarkistuksessa huomaat, että objektiivin sisällä liikkuu jotain, kennon suojasta puuttuu pala tai kameran runko on kolhiintunut, laite ei kuulu omatoimiseen huoltoon.
Sannalle tämä tuli vastaan, kun hän huomasi kotelon pohjalla pienen lastun, joka oli irronnut objektiivin kiinnityksestä. Hän ei yrittänyt avata mitään, vaan merkitsi havainnon huoltopäiväkirjaan ja ohjasi laitteen valtuutettuun huoltoon. Kuvaus siirtyi toiselle objektiiville, ja alkuperäinen palasi kuntoon viikon kuluttua.
Hyvä lähtötarkistus siis tuottaa kaksi tulosta: joko kalusto on valmis lähtöön tai tiedät varmasti, mikä osa jää kotiin ja mihin se menee. Molemmat ovat parempia kuin yllätys kuvauspaikalla, ja molemmat voi kirjata ylös muutamassa sekunnissa.
Mitä Sanna tekee nyt toisin
Kun kysyin Sannalta, mikä muuttui eniten, hän ei maininnut kalliita laukkuja vaan järjestyksen. Pakkaaminen alkaa edellisenä iltana, ei lähtöaamuna, ja kotelo seisoo oven vieressä valmiina. Aamulla jää aikaa vain viimeiselle silmäykselle ja akkujen kiinnitykselle.
Hän pitää myös kirjaa jokaisesta lähdöstä huoltopäiväkirjassaan: päivämäärä, kuvauspaikka, mitä mukana oli ja mitä paluumatkalla huomattiin. Muutaman kuukauden jälkeen kirjauksista näkyy, mikä tarvike katoaa useimmin ja mikä lokero on turhan ahdas.
Viimeisimmällä keikalla hän ehti perille varttia ennen aikataulua. Kalusto oli kuivaa, listalla oli jokaisen rivin kohdalla rasti, ja varakortti oli taskussa. Sanna sanoi, ettei mikään ollut dramaattista, ja juuri se on tavoite.
